Np-ultra

6.3.13.

Tänään oli vihdoinkin np-ultra! Todella ihana ultraaja oli, pitkään ja hartaasti ultrasi sekä selitti juttuja. Ihan erilainen fiilis jäi kuin esikoisen aikaan, tosi positiivinen. Näyttipä muutaman kuvan 3D-ultrallakin, tosin kasvoja ei näkynyt.

Niskaturvotusta oli 1,3mm ja down-riskiluku 1:48 000. Tyyppi vastasi rv 12+2 mittoja, joten laskettu aika ei muuttunut. Istukka on tällä kertaa lähellä kohdunsuuta, mutta se toivottavasti tulee siitä nousemaan raskauden edetessä. Vuodot ovat saattaneet siis johtua siitä. Kaikki vallan hyvin siis!

Tosi otolliseen aikaan osui oksennustauti meidän talouteen. Aloitin eilen aamun oksentamalla vatsahappoja ja tiesin heti, ettei kyseessä ole raskauspahoinvointi. Päivä jatkuikin rattoisasti niin, että oksensin kaiken nesteen, mitä sisääni sain. Onneksi iltaa kohden oksentelu alkoi pikkuisen helpottaa ja sisällä pysyi Jaffakin. Tänään on ollut suhteellisen ok olo, ja olen pystynyt syömäänkin vähän. Sen sijaan mies oksensi heti ensimmäisenä aamulla ja on nyt aivan pää kainalossa. Ultraan kuitenkin jaksoin mennä, totta kai.

Nyt alkaa se hehkeä toinen kolmannes! Sitä hehkeyttä odotellessa...

Rv 11+1

Kaikki hyvin! Ei ole oikein ollut mitään kirjoiteltavaa, kun en jaksa vain valittaa pahoinvoinnista ja turvotuksesta. Tämä alku oli esikoisenkin odotusblogissa melko hiljaista aikaa, tosin silloin nousi esille kaikenlaisia kysymyksiä ja jännäämisen aiheita. Nyt on paljon rauhallisempi mieli.

Isoveli pitää kiireisenä. Pää vaan kolisee, kun harjoitellaan seisomista tukea vasten ja yritetään vähän jopa ottaa askelia. Myös pientä uhmaa on havaittavissa...

Ei ole enää pitkä aika np-ultraan! Voi jeeeee, jännittää! Olen oikeasti alkanut jännäillä, että onkohan siellä tosiaan enemmän kuin yksi matkustaja, kun nämä oireet ovat niin kauhean voimakkaita ja maha kasvaa hirmuista vauhtia. Ilmoitus kaksosista olisi kyllä iso shokki, miehelle isompi kuin minulle. Saas nähdä.

Kunhan kaikki olisi hyvin.

POKS 10+0

Myttynen löytyi eilen illalla pitkän etsimisen jälkeen! Huh huh. Nyt lähtee doppleri hetkeksi jäähylle, ettei tule turhaa stressiä ennen np-ultraa.

Enää kaksi viikkoa! Kaksi viikkoa!

Pahoinvointi on helpottanut hieman.

Mahaa ei saa enää piiloon...

Hiukan helpotusta

Edellisessä raskaudessa käytin Sea-Band pahoinvointirannekkeita, mutta otin ne pois yön ajaksi. Myin rannekkeet pois "turhina" raskauspahoinvoinnista kärsivälle ystävälleni... ja nyt sitten ostin ne takaisin itselleni. Olen pitänyt niitä suihkussa käyntiä lukuun ottamatta koko ajan, ja ne ovat tosiaankin auttaneet. En ole enää joutunut oksentamaan. Kuvotus on yhä taustalla, mutta kykenen toimimaan arjessa normaalisti. Ainoa huono puoli tässä nyt on se, että joku tarkkanäköinen saattaa bongata rannekkeet paidanhihan alta...

Toivottavasti pahoinvointi loppuisi kokonaan siinä viiden viikon kuluttua...

Vielä neljä viikkoa ja kolme päivää np-ultraan. Tämä alkuvaihe on aina yhtä tuskallinen, kun raskaus ei oikeastaan tunnu missään, paitsi tietenkin pahoinvointina. Epätietoisuus ja mateleva aika. Eikä se lohduta tälläkään kertaa, että raskausaika menee loppupeleissä (ja näin jälkikäteen katsottuna) hurjan nopeasti.

Minulla on paljon toiveita ja ajatuksia tämän raskauden ja synnytyksen suhteen. Toivottavasti tällä kertaa saisin vastasyntyneen heti rinnalleni ja vierihoitoon osastolle. Esikoinen vietti elämänsä ensimmäiset päivät teholla sekä lastenosastolla, joten en tiedä mitään äidin ja vauvan hienoista ensihetkistä salissa...

Pahoinvointia

Ehdin jo hetken tuudittautua siihen ajatukseen, että kaikki raskaudet ovat erilaisia, eikä samalla odottajalla välttämättä ole pahoinvointia jokaisessa raskaudessa. Kilinkellit, kuvotus alkoi täsmälleen samoihin aikoihin, mitä esikoisestakin, eli raskausviikolla kuusi.

Tänään on rv 6+1.

Toisin kuin Isoveljestä, Myttysestä pahoinvointi on enemmän iltapainotteista. Isoveljestä oli aaltoilevaa huonoa oloa koko päivän. Silloin oksensin joka toinen päivä, nyt en ole vielä joutunut halailemaan pönttöä. Tekee mieli kaikkea raikasta, kuten hedelmiä ja hedelmämehuja, maitoa ja vissyä, mutta myös suolaista. Voisin syödä popcornia ämpärikaupalla! Edellisessä raskaudessa himoitsin myös poppareita sekä riisikakkuja.

Olen kaiken lisäksi ollut kipeänä kohta viikon, virusperäistä tautia. Isovelikin sairasti pikaisesti, mutta onneksi hän on jo kunnossa. Tämä flunssaisuus yhdistettynä kuvotukseen on melko raskasta. Onneksi saan paljon apua tukijoukoiltamme!

Tuijottelen paljasta mahaani ja ihmettelen, miten siellä voi taas kasvaa pieni elämänalku. Eihän siitä ole kuin tovi, kun seisoin peilin edessä valtavan palloni kanssa tuskaisena siitä, ettei Isoveli ikinä suostu tulemaan ulos.

Ensimmäiseen julkisen puolen ultraan eli niskapoimu (tai niskaturvotus) -ultraan on vielä piiiiitkä aika. Toisaalta tekisi mieli mennä yksityiselle tsekkauttamaan tilanne, mutta toisaalta pahoinvointi on melko hyvä merkki siitä, että kaikki on hyvin. Ehkä nekin rahat voisi säästää Myttysen vaipparahoiksi.

Voi, kaikki ne ihanat vastasyntyneen vaipattimet, harsot, villahousut sun muut. Miten sitä malttaa olla ostelematta vielä mitään?!