Viime viikolla oli se ensimmäinen neuvola. Eihän siellä mitään uutta tullut vastaan, käytiin läpi niitä esitietolomakkeita ja sain taas nivaskan erilaisia lippulappusia. Osasta kyllä kieltäydyin, koska ne jäävät vaan turhaan pyörimään laatikoihin lukemattomina. Jotkut jutut kun nyt vaan ovat aika tuoreessa muistissa.
Verenpaineet ja hemoglobiini olivat taas huippuluokkaa. Sama oli viimeksi, läpi koko raskauden. Ainoastaan imetysaikana tarvitsin lisärautaa, kun hemppa yhtäkkiä romahti.
Terveydenhoitaja ihmetteli mahani kokoa ja halusi kopaista kädellä kohdun kokoa, koska epäili minun olevan pidemmällä, mitä laskettiin! Ei sentään tullut mitään yllätyksiä, kuulemma hiukan viikkoja isommalta tuntui, muttei mitenkään paljon. Kai se mahan ulos pullahtaminen johtuu vain siitä, että olen lyhyt, lyhytselkäinen ja edellisestä raskaudesta on niin vähän aikaa. Ei ole enää helppoa piilotella tätä kumpua, varsinkaan iltaisin!
Nyt on sitten uusi huoli tullut raskaudesta. Sain viime viikolla useampaan kertaan sykkeet kuulumaan dopplerilla, mutta nyt en ole enää useampana päivänä sitkeästä etsinnästä (yli puolikin tuntia) huolimatta löytänyt. Yritän ajatella, että näillä viikoilla tyyppi pääsee vielä niin sykkyrälle ja mykkyrälle karkuun, ettei niitä välttämättä aina löydäkään. Mutta entäs, jos niitä ei löydä, vaikka etsii useampana päivänä peräkkäin?! Hirveä stressi. Saatanan keksintöjä nuo kotidopplerit.
Olen henkisesti valmistautunut siihen, että ultrassa kahden viikon päästä todetaan keskeytynyt keskenmeno...
