Jutut jatkuvat uudessa osoitteessa!

Alkaa tämä kahden blogin pyörittäminen käydä sen verran raskaaksi, että jatkan raskauspostauksia varsinaisessa blogissani

Aaltoillen arjessa

Elämäämme voi myös seurata Facebookissa! Klikkaa & tykkää, niin saat linkin tuoreimmista postauksista suoraan uutisvirtaasi ja kuulet juttuja, mitä blogiin saakka ei päädy ;)

Aaltoillen arjessa Facebookissa

Niisk, köh köh, niisk!

Nappasin jostain flunssan, ja olo on kaikkea muuta kuin hehkeä. Yhhh.

Tuossa eilen poksuttiin jälleen, kuten joka keskiviikko. Tänään siis rv 15+1! Viisi viikkoa puoliväliin. Tasan viisi viikkoa myös esikoisen ykkössynttäreihin sekä rakenneultraan (okei, viisi viikkoa ja neljä päivää). Huh huh. Melkein voisi sanoa, ettei pääkoppa pysy mukana näiden viikkojen vilistessä. Kohta sitä varmaan ollaan punnaamassa tyyppiä ulos ja mietitään, että miten me taas ollaan täällä...

Synnyttämisestä tulikin mieleeni, että Taysissa on kuulemma uusi Amor-amme! Toivoin jo viimeksi kivunlievitystä ammeessa, mutta se yksi ja ainut sattui olemaan varattuna silloin. Jos nyt oikein lottovoitto kävisi, ja pääsisi kokeilemaan tuota Amor-ammetta! Vai pitikös minun olla kotona niin pitkään, että pää näkyy...

Ei täällä oikein mitään uutta raskauden suhteen. Vatsa kasvaa ja ruokahalu sen myötä. Pahoinvointi on hetkittäisiä kuvotuspuuskia lukuun ottamatta väistynyt vihdoinkin, mutta olen erittäin väsynyt edelleen. Tästä väsymyksestä tuskin pääsee eroon missään vaiheessa, kun yöt ovat vielä Isoveljen kanssa niin rikkonaisia.

Onneksi täällä vanhempien luona saa nukkua varastoon. Pääsiäisloma!

Poks 13+0

Viime viikolla oli neuvolalääkäri, josta ei ole oikeastaan mitään kerrottavaa. Siellä vaan tehtiin sisätutkimus ja kuunneltiin sydänääniä Neuvostoliiton aikaisella dopplerilla. No, sisätutkimuksessa oli kaikki ok, mutta sydänääniä ei saanut harjoittelija eikä lääkärikään kuulumaan, vaikka yrittivät etsiä yli 15 minuuttia. Lääkäri olisi varmaan etsinyt pidempäänkin, mutta mukana ollut Isoveli alkoi hermostua ja kieltämättä kyllä minuakin ärsyttää. Se doppleri oli niiiiiiin surkea! Hirveää rätinää ja särinää, miten sieltä mitään erottaisikaan. Sanoin, että kuuntelen itse kotona. Lääkäri totesi, että voin ottaa yhteyttä jos alkaa huolestuttaa tai en löydä sykettä itse.

Sieltähän se pieni pumppu taas löytyi, mistä ennenkin! Sääliksi käy niitä ensiodottajia tai muuten vaan hermoheikkoja odottajia, jotka joutuvat panikoimaan noiden vanhojen vehkeiden takia.

Eikä tässä oikein muuta. Pahoinvointi alkaa väistyä, finnejä pukkaa naamaan ja yläselkään, mieliala heittelee. Seuraava neuvola on vasta huhtikuun lopulla ja rakenneultrakin toukokuun alussa. Seuraavana vuorossa lienee liikkeiden tunteminen kunnolla, pientä hipsutusta olen jo ollut tuntevinani.

rv 12+6

Np-ultra

6.3.13.

Tänään oli vihdoinkin np-ultra! Todella ihana ultraaja oli, pitkään ja hartaasti ultrasi sekä selitti juttuja. Ihan erilainen fiilis jäi kuin esikoisen aikaan, tosi positiivinen. Näyttipä muutaman kuvan 3D-ultrallakin, tosin kasvoja ei näkynyt.

Niskaturvotusta oli 1,3mm ja down-riskiluku 1:48 000. Tyyppi vastasi rv 12+2 mittoja, joten laskettu aika ei muuttunut. Istukka on tällä kertaa lähellä kohdunsuuta, mutta se toivottavasti tulee siitä nousemaan raskauden edetessä. Vuodot ovat saattaneet siis johtua siitä. Kaikki vallan hyvin siis!

Tosi otolliseen aikaan osui oksennustauti meidän talouteen. Aloitin eilen aamun oksentamalla vatsahappoja ja tiesin heti, ettei kyseessä ole raskauspahoinvointi. Päivä jatkuikin rattoisasti niin, että oksensin kaiken nesteen, mitä sisääni sain. Onneksi iltaa kohden oksentelu alkoi pikkuisen helpottaa ja sisällä pysyi Jaffakin. Tänään on ollut suhteellisen ok olo, ja olen pystynyt syömäänkin vähän. Sen sijaan mies oksensi heti ensimmäisenä aamulla ja on nyt aivan pää kainalossa. Ultraan kuitenkin jaksoin mennä, totta kai.

Nyt alkaa se hehkeä toinen kolmannes! Sitä hehkeyttä odotellessa...

Rv 11+1

Kaikki hyvin! Ei ole oikein ollut mitään kirjoiteltavaa, kun en jaksa vain valittaa pahoinvoinnista ja turvotuksesta. Tämä alku oli esikoisenkin odotusblogissa melko hiljaista aikaa, tosin silloin nousi esille kaikenlaisia kysymyksiä ja jännäämisen aiheita. Nyt on paljon rauhallisempi mieli.

Isoveli pitää kiireisenä. Pää vaan kolisee, kun harjoitellaan seisomista tukea vasten ja yritetään vähän jopa ottaa askelia. Myös pientä uhmaa on havaittavissa...

Ei ole enää pitkä aika np-ultraan! Voi jeeeee, jännittää! Olen oikeasti alkanut jännäillä, että onkohan siellä tosiaan enemmän kuin yksi matkustaja, kun nämä oireet ovat niin kauhean voimakkaita ja maha kasvaa hirmuista vauhtia. Ilmoitus kaksosista olisi kyllä iso shokki, miehelle isompi kuin minulle. Saas nähdä.

Kunhan kaikki olisi hyvin.

POKS 10+0

Myttynen löytyi eilen illalla pitkän etsimisen jälkeen! Huh huh. Nyt lähtee doppleri hetkeksi jäähylle, ettei tule turhaa stressiä ennen np-ultraa.

Enää kaksi viikkoa! Kaksi viikkoa!

Pahoinvointi on helpottanut hieman.

Mahaa ei saa enää piiloon...

rv 9+6

Viime viikolla oli se ensimmäinen neuvola. Eihän siellä mitään uutta tullut vastaan, käytiin läpi niitä esitietolomakkeita ja sain taas nivaskan erilaisia lippulappusia. Osasta kyllä kieltäydyin, koska ne jäävät vaan turhaan pyörimään laatikoihin lukemattomina. Jotkut jutut kun nyt vaan ovat aika tuoreessa muistissa.

Verenpaineet ja hemoglobiini olivat taas huippuluokkaa. Sama oli viimeksi, läpi koko raskauden. Ainoastaan imetysaikana tarvitsin lisärautaa, kun hemppa yhtäkkiä romahti.

Terveydenhoitaja ihmetteli mahani kokoa ja halusi kopaista kädellä kohdun kokoa, koska epäili minun olevan pidemmällä, mitä laskettiin! Ei sentään tullut mitään yllätyksiä, kuulemma hiukan viikkoja isommalta tuntui, muttei mitenkään paljon. Kai se mahan ulos pullahtaminen johtuu vain siitä, että olen lyhyt, lyhytselkäinen ja edellisestä raskaudesta on niin vähän aikaa. Ei ole enää helppoa piilotella tätä kumpua, varsinkaan iltaisin!

Nyt on sitten uusi huoli tullut raskaudesta. Sain viime viikolla useampaan kertaan sykkeet kuulumaan dopplerilla, mutta nyt en ole enää useampana päivänä sitkeästä etsinnästä (yli puolikin tuntia) huolimatta löytänyt. Yritän ajatella, että näillä viikoilla tyyppi pääsee vielä niin sykkyrälle ja mykkyrälle karkuun, ettei niitä välttämättä aina löydäkään. Mutta entäs, jos niitä ei löydä, vaikka etsii useampana päivänä peräkkäin?! Hirveä stressi. Saatanan keksintöjä nuo kotidopplerit.

Olen henkisesti valmistautunut siihen, että ultrassa kahden viikon päästä todetaan keskeytynyt keskenmeno...