Rv 11+1

Kaikki hyvin! Ei ole oikein ollut mitään kirjoiteltavaa, kun en jaksa vain valittaa pahoinvoinnista ja turvotuksesta. Tämä alku oli esikoisenkin odotusblogissa melko hiljaista aikaa, tosin silloin nousi esille kaikenlaisia kysymyksiä ja jännäämisen aiheita. Nyt on paljon rauhallisempi mieli.

Isoveli pitää kiireisenä. Pää vaan kolisee, kun harjoitellaan seisomista tukea vasten ja yritetään vähän jopa ottaa askelia. Myös pientä uhmaa on havaittavissa...

Ei ole enää pitkä aika np-ultraan! Voi jeeeee, jännittää! Olen oikeasti alkanut jännäillä, että onkohan siellä tosiaan enemmän kuin yksi matkustaja, kun nämä oireet ovat niin kauhean voimakkaita ja maha kasvaa hirmuista vauhtia. Ilmoitus kaksosista olisi kyllä iso shokki, miehelle isompi kuin minulle. Saas nähdä.

Kunhan kaikki olisi hyvin.

POKS 10+0

Myttynen löytyi eilen illalla pitkän etsimisen jälkeen! Huh huh. Nyt lähtee doppleri hetkeksi jäähylle, ettei tule turhaa stressiä ennen np-ultraa.

Enää kaksi viikkoa! Kaksi viikkoa!

Pahoinvointi on helpottanut hieman.

Mahaa ei saa enää piiloon...

rv 9+6

Viime viikolla oli se ensimmäinen neuvola. Eihän siellä mitään uutta tullut vastaan, käytiin läpi niitä esitietolomakkeita ja sain taas nivaskan erilaisia lippulappusia. Osasta kyllä kieltäydyin, koska ne jäävät vaan turhaan pyörimään laatikoihin lukemattomina. Jotkut jutut kun nyt vaan ovat aika tuoreessa muistissa.

Verenpaineet ja hemoglobiini olivat taas huippuluokkaa. Sama oli viimeksi, läpi koko raskauden. Ainoastaan imetysaikana tarvitsin lisärautaa, kun hemppa yhtäkkiä romahti.

Terveydenhoitaja ihmetteli mahani kokoa ja halusi kopaista kädellä kohdun kokoa, koska epäili minun olevan pidemmällä, mitä laskettiin! Ei sentään tullut mitään yllätyksiä, kuulemma hiukan viikkoja isommalta tuntui, muttei mitenkään paljon. Kai se mahan ulos pullahtaminen johtuu vain siitä, että olen lyhyt, lyhytselkäinen ja edellisestä raskaudesta on niin vähän aikaa. Ei ole enää helppoa piilotella tätä kumpua, varsinkaan iltaisin!

Nyt on sitten uusi huoli tullut raskaudesta. Sain viime viikolla useampaan kertaan sykkeet kuulumaan dopplerilla, mutta nyt en ole enää useampana päivänä sitkeästä etsinnästä (yli puolikin tuntia) huolimatta löytänyt. Yritän ajatella, että näillä viikoilla tyyppi pääsee vielä niin sykkyrälle ja mykkyrälle karkuun, ettei niitä välttämättä aina löydäkään. Mutta entäs, jos niitä ei löydä, vaikka etsii useampana päivänä peräkkäin?! Hirveä stressi. Saatanan keksintöjä nuo kotidopplerit.

Olen henkisesti valmistautunut siihen, että ultrassa kahden viikon päästä todetaan keskeytynyt keskenmeno...

Verinen vuoto

Aamulla tuli pyyhkiessä punaista paperiin ja pönttöön jäi rusehtava vana. Sama homma pari tuntia myöhemmin. Isoveljestäkin oli pientä vuotoa muutaman kerran, mutta ei se taaskaan lohduta. Lisäksi jomottaa menkkamaisesti. Nyt ei olisi normaalisti edes kuukautisten aika.

Pakko vaan jaksaa toivoa, että kyseessä on kohdun kasvuun liittyvää vuotelua tai jotain muuta vaaratonta. Illalla saan sen dopplerin...

EDIT. Vuoto loppui iltaan mennessä, vatsaa jomottaa edelleen. MUTTA! Laskeskelin uudestaan ja tajusin, että just tänäänhän niiden menkkojen pitäisi oikeasti alkaa! Olen ollut niin sekaisin päivistä tämän pahoinvoinnin takia... Ehkä tämä oli sitten hormonaalista vuotoa. Se on kuulemma yleistä.

Sitä paitsi: sain sydänäänet kuuluviin dopplerilla! Siellä se pieni pumppu pumppaili. Ihana <3

Rv 8+5

En ole jaksanut kirjoittaa, en edes istua koneella. Olen suurimman osan ajasta maannut sohvalla joko napostelemassa jotain pientä tai yrittämässä pitää oksennusta poissa. Olo on huonontunut vaan koko ajan. Aamuisin olen suhteellisen toimintakykyinen, mutta puolen päivän aikaan iskee hirveä oksetus, joka jatkuu iltaan saakka. Äitini on ollut meillä hoitamassa Isoveljeä, onneksi.

Mieskin jäi juuri työttömäksi, joten hän on nyt sitten jeesailemassa päivisin. Töiden lähteminen alta ei sinänsä tullut yllätyksenä, sillä tiesimmehän jo, että firma saattaa mennä konkkaan. Mies sairastui (tunnollisena työntekijänä) heti norovirukseen ja oli melkein viikon vuoteenomana. Me emme onneksi sitä saaneet, ainakaan vielä.

Olen hirvittävän väsynyt tähän pahoinvointiin.

Ylihuomenna ensimmäinen neuvola...

Pömppis rv 8+5

Hiukan helpotusta

Edellisessä raskaudessa käytin Sea-Band pahoinvointirannekkeita, mutta otin ne pois yön ajaksi. Myin rannekkeet pois "turhina" raskauspahoinvoinnista kärsivälle ystävälleni... ja nyt sitten ostin ne takaisin itselleni. Olen pitänyt niitä suihkussa käyntiä lukuun ottamatta koko ajan, ja ne ovat tosiaankin auttaneet. En ole enää joutunut oksentamaan. Kuvotus on yhä taustalla, mutta kykenen toimimaan arjessa normaalisti. Ainoa huono puoli tässä nyt on se, että joku tarkkanäköinen saattaa bongata rannekkeet paidanhihan alta...

Toivottavasti pahoinvointi loppuisi kokonaan siinä viiden viikon kuluttua...

Vielä neljä viikkoa ja kolme päivää np-ultraan. Tämä alkuvaihe on aina yhtä tuskallinen, kun raskaus ei oikeastaan tunnu missään, paitsi tietenkin pahoinvointina. Epätietoisuus ja mateleva aika. Eikä se lohduta tälläkään kertaa, että raskausaika menee loppupeleissä (ja näin jälkikäteen katsottuna) hurjan nopeasti.

Minulla on paljon toiveita ja ajatuksia tämän raskauden ja synnytyksen suhteen. Toivottavasti tällä kertaa saisin vastasyntyneen heti rinnalleni ja vierihoitoon osastolle. Esikoinen vietti elämänsä ensimmäiset päivät teholla sekä lastenosastolla, joten en tiedä mitään äidin ja vauvan hienoista ensihetkistä salissa...